Mulla on sekava olo. En pysty keskittymään mihinkään, enkä jaksa tehdä mitään. Mua paleltaa ja väsyttää koko ajan.
En jaksa taistella. Väsymys ja epätoivoisuus alkaa saada taas otetta. Mä haluun taistella ne pois, mutta mulla ei ole energiaa. Oon käyttänyt kaiken. Menihän tässä muutama viikko hyvin, mutta taas se alkaa.
Mä en voi viiltää, vaikka haluaisin. Haluaisin itkeä ja huutaa tän pahuuden pois. Mun jalan jäljet ei ole vieläkään parantunut kokonaan ja meillä on kohta koulussa uintia, mutta onneksi sitä on vain kerran. Silti, mua pelottaa että noi jäljet ei haalistu ja kaikki näkee ne. Ehkä mä lintsaan tai esitän kipeää.
En tiedä mitä mun pitäisi tehdä. En voi elää tälläisessä "välitilassa". Eikä tätä helpota juurikaan se, että mun välit mun veljeen, tärkeimpään ihmiseen, tukijaan tulee muuttumaan todella paljon, koska sillä on uus naisystävä. En haluaisi antaa sen asian vaikuttaa, mutta en mä voi olla niin ettei mikään olisi muuttunutkaan. Mä en halua pilata sen elämää tällä paskalla, se ei ansaitse tällästä paskaa niskaansa, enkä mä aijo edes kertoakkaan sille. En edes vihjailla. Annan sille käsityksen, että mulla menee loistavasti ja aijon selvittää tän sotkun itse.
Itsehän mä tähän pisteeseen tulinkin, joten on myös mun homma päästä pois tästä pisteestä.
Mutta, koska olen pyrkinyt näkemään joka asiassa jotain positiivista, niin se on että tästä on matka vain ylöspäin, kohti parempaa elämää!
Tai sitten ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiallista kiitos♥