Tyhjä tulevaisuus

Olen yrittänyt kirjoittaa tänne jo muutamana päivänä, mutta niistä yrityksistä ei ole tullut mitään ja olen sulkenut tietokoneen turhautuneena. En osaa edes kirjoittaa enää. Sanat eivät enää muodosta lauseita päässäni. Se vain surisee tyhjyyttä. Se ei ole normaalia. Yleensä siellä on niin paljon asioita, että en saa mistään ajatuksesta kiinni hetkeksikään kun toinen jo tulee. Nyt en voi edes ajatella asioita, vaikka haluaisin. Havahdun tuijottamasta asioita yhä uudelleen ja uudelleen. Varsinkin tällä viikolla.

En osaa sanoa mitä mulle kuuluu. Hyvää vai huonoa? Tuskin kauhean hyvää, mutta ei muistaakseni hirveän huonoakaan. Koulussa oli eilen itsenäisyyspäiväntanssiaiset. Silloin mua ahdisti. Ahdisti todella paljon. En edes osaa kuvitella sitä tunnetta enää. Muistan kuitenkin kuinka mun teki mieli paeta vessaan ja viiltää. En tanssinut mitään muuta kuin ne pakolliset tanssit. Katselin vain kun muut tanssivat ja pitivät hauskaa. Mulla oli niin yksinäinen olo, vaikka kokoajan joku mun kavereista oli mun vierellä. Mä vain katsoin tanssijoita ja ajattelin että miksi mä en ole tuolla. Koska mä oon niin säälittävä. Koska mä en ole tarpeeksi hyvä kuuluakseni tonne. Koska mä en kuulu tohon porukkaan. Koska mua pidettäis outona jos mä menisin sinne. Koska mä nolaisin itteni. Odotin vain että pääsisin kotiin. Tanssiaiset alkoivat klo 12 ja loppuivat klo 18. Mä menin sieltä suoraan kotiin, söin, vaihdoin vaatteet ja lähdin harkkoihin.

Musta tuntuu, että mulla ei ole tulevaisuutta. Musta ei tule urheilijaa. Mä en kehity enää. Tuntuu kuin kaikki mitä oon joskus oppinut vietäisiin pois. En osaa enää mitään. Kaikki muut menevät ohi ja olen pohjalla. Mä olen se jota kukaan ei kohta halua joukkueeseensa, se jonka eteen muiden pitää tehdä töitä. En haluaisi lopettaa urheilua, mutta onko toista vaihtoehtoa jos mä oon vaan haitaksi? Musta ei ole opiskelijaksi. En jaksa enää panostaa kouluun. Mä en jaksa lukea. Voi olla, että olin joskus hyvä koulussa, mutta sitä en todellakaan ole enää. Tekee mieli lintsata koko loppu vuosi, hillua kaupungilla koko yö ja tehdä kaikkea hullua. Kokeilla kaikkea uutta. Mutta mä tiedän, että mä en voi.


Mä haluan pois täältä. Tää ei oo mun paikka. Päästäkää mut jo pois, mä opin jo läksyni.

Ps. Mä viilsin eilen. Mä viilsin eilen illalla. Mä viilsin eilen illalla mun olkapäähän.