Urheilijako

Mulle kuuluu tällä hetkellä ihan hyvää. Ei mulla mitenkään loistavasti mene, mutta en mä itkekkään. Tällä viikolla ei ole juuri tapahtunut mitään, paitsi että huomasin hyvän kaverini viillelleen. Ja sen huomasi liian moni muukin, mutta en voinut olla kysymättä niistä häneltä. En voinut. Oikeastaan hän itse näytti ne mulle, kun huomasi mun nähneen ne. Syyksi kaverini sanoi, että hänen expoikaystävä kertoi hänelle pettäneensä häntä, kun he seurustelivat. Kaverillani oli ollut sen uutisen jälkeen niin kamala olo ja päätyi viiltelyyn. Ja tuo oli muuten ensimmäinen kerta häneltä. Mä en jotenkin usko sitä, että se jätkä olis pettäny mun kaveria. Se haluu vaan satuttaa. En kyllä halua puollustella sitä jätkää mitenkään, koska se ei todellakaan kuulu mun suosikkilistalle. Ennemminkin ihnokkilistalle. Toivon todella, että tolle viiltelylle ei ole mitään muuta syytä... Mutta eihän sitä voi koskaan tietää.

Mitä ikinä teetkään tuun aina oleen sun tukenas♥

Toinen asia mitä olen miettinyt on mun "urheilijanura". Meillä oli palaveri muutama päivä sitten ja silloin mä heräsin oikeasti. Jos mä haluan ns. huippu-urheilijaksi, mun pitää oikeasti ruveta tekemään töitä. Mun liikuntatunti määrät on monta kertaa liian alhaiset. Mä tavallaan haluaisin olla kunnon urheilija, mutta toisaalta en.. 1) Suomessa naisurheilijoilla ei ole todellakaan hyvä palkka, eli pitäisi muuttaa ulkomaille (mistä mä oon aina haaveillut, mutta tämä ei tule varmaan koskaan toteutumaan syistä joita on liian monta). 2. Yksikin loukkaantuminen voi pilata koko uran, eikä sitten olisi enää mitään ajatustakaan mitä tekee. 3. En ole varma onko musta siihen. 4. Kunnosta pitäisi pitää koko ajan hirmu hyvää huolta ja pitäisi miettiä aina mitä syö ja milloin syö. 5. Se homma on perhanan rankkaa. Joten, ehkä musta ei tule ammattiurheilijaa.. Voihan sitä muuten vaan urheilla!

Mä ootan niin paljon joulua ja kesää! Ens viikolla on vielä 3 koetta ja sitten pääsee lomalle, jota oon oottanut jo kauan. Nyt hyvillä mielin nukkumaan.