Mä en jaksa. Onko elämä tälläistä joka päivä? Mä en halua elää enää. Mä en halua apua, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Mun elämä on jo pilalla, eikä sitä enää saa paremmaksi. Mä haluan vain pois täältä. Pois, kauas pois. Mä en kestä enää tätä tuskaa. Makaan vain huoneeni lattialla ja tuijotan tyhjyyteen. Mun mieleen ei tuu mitään järkeviä ajatuksia. Mun kädet vapisee. Nyt mä tein sen päätöksen: Mä oon tän vuoden vielä loppuun asti nätisti. Ens vuonna mä rupeen oikeesti hulluksi. Leikkaan käteni irti. Ajan kaljuksi ja tatuoin koko pään täyteen pääkalloja. Jep....
Tekee mieli heittää tää kone seinään ja huutaa niin kovaa että kurkkuun sattuu. Haluun paeta tonne pakkaseen. Hautautua kylmään lumeen ja jäädä sinne paleltumaan. MIKSI MUN PITÄÄ ELÄÄ!!!
Sori ihan hirveesti tää, mutta mä en kestänyt enää.
Onko tää ees normaalia? Edes millään asteikolla?
Ajattele vähän. Onko normaalia? Ei. Sulla on vakava masennus. Olet nyt kuilun pohjalla. Yksin et sieltä pääse ylös, kallion reunat raapivat. Istut pohjalla, mietit tulevaa. Et huuda apua, et mitään. Miten edes kuvittelet pääseväsi jyrkän kuilun pohjalta ilman apua? Masennuksesta ei kukaan selviä ilman apua. Minäkin istjin joku päivä siellä. Huusin apua, apu tuli, nyt elän maailman ihaninta elämää.
VastaaPoistaEhkä odotan että joku taikavoima nostaa mut ylös.. En tiedä. Tosiaankaan, mulla ei ole mitään hajua mitä mä oon tekemässä.
PoistaKiitos kommentistasi!