2013

Ehkä mun pitäisi lopettaa tää bloggaaminen. Musta ei oo tähän. Niinkuin ei mihinkään muuhunkaan.

Toivottavasti tuleva vuosi on teillä parempi kuin mulla!

Antakaa mun mennä

Tää päivä on ollut niin kamala kuin voi vain olla. En voi tänäänkään viillellä. Oon ollut koko päivän itku kurkussa.

Mä oon niin paska.
Mä oon turha.
Musta on vaan haittaa.
Ihan sama jos menisin vaan pois niin kaikilla olis helpompaa.
Mä en kestä enää elämää.
Mä en jaksa tätä helvettiä enää.
Tää paine vaan kasvaa ja kasvaa,
kohta mä räjähdän.

Joulun jälkeen mä lopetan tän jutun. Mä en pysty enää tähän.

Heippa.

Perseestä helvettiin

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288525883180.html

Lukiessani tuota uutista, huomasin kyyneleiden täyttävän silmäni. Itse olen kokenut liian monta tuollaista joulua, enkä todellakaan toivo sellaista joulua kenellekkään lapselle, nuorelle tai aikuiselle. En ymmärrä miksi pitää pilata joulu juomalla alkoholia ja riitelemällä. En vain tajua. Tämän takia mä pelkään joulua. Okei, en ehkä enään niin paljoa, koska vanhempani erosivat, mutta pelkään kuitenkin.

Oon miettinyt tänään muutamaa asiaa. Taas kerran. Tänään koulussa kaverini laukaisi keskellä tuntia, että hän oli melkein ruvennut itkemään eilen, koska oli miettinyt miten tylsää hänen elämänsä on. Tuosta vain. Sanoi sen kuin ilmoittaakseen kellon ajan. Menin aivan mykäksi. Mietin siinä, miksi en itse pysty samaan. Miksi mä en voi sanoa asioita niinkuin ne on, enkä pitäisi niitä sisälläni. Ihailen kaveriani, koska hän uskaltaa puhua niin suoraa. Luulin, että hän ei halua levitellä asioitaan tuolla tavalla. Olen ollut koko ajan väärässä. Se on todella epätoivoista - mä en enää tunne mun kavereita. (Ja joo, oon tuntenut tän kyseisen kaverin kohta 9 vuotta).

Kuulin tänään myös, että yksi tuttuni oli tehnyt itselleen jotain erittäin vakavaa ja joutunut sen takia psykiatriselle osastolle. Tiesin tätä ennenkin, että hänellä ei mene kovin hyvin, mutta en mä arvannut että hän rupeaisi hulluksi. Itehän sä suunnittelet samaa, joten sulla ole mitään varaa sanoa kuka on hullu ja kuka ei.

Ja tarvitaanhan kakun päälle vielä kuorrutus, sillä me saatiin tänään ensi jakson lukujärjestykset. Tekisin mitä vain jos saisin vaihdettua ton johonkin muuhun. Jos aikaisemmatkin lukkarit on ollut perseestä, tämä tulee olemaan helvetistä. Ensinnäkin, mulla on 35 viikkotuntia. Toiseks, kaikki aamut on kasiin. Kolmanneks, mulla on kaksi neljän päivää ja yksi kolmeen. Neljänneks, kaikki opet joita mä vihaan opettaa jossain niistä aineista. Viidenneks, yksikään päivä ei tule olemaan yhtään siedettävä. Kuudenneks, mä en kestä enää tätä.

Eikä oloa helpota myöskään se, että näin viime yönä kamalaa unta, enkä saa sitä pois mun mielestä.

7 yötä jouluun on

Mun piti mennä lenkille. Päädyin nukkumaan. En tajua, miten mua voi väsyttää näin paljon. Tää päivä on ollu täynnä epäonnistumisia. Tuntuu ainakin siltä. Heikko, heikko, heikko.. En pysy valveilla edes 12 tuntia! Tekee mieli viiltää, mutta ajatus joulusta ja siitä, että joku voisi nähdä ne estää mua. Mä en jaksa enää tätä taistelua. Onneks kohta on uusvuos, eikä mun tarvii sen jälkeen enää jaksaakkaan.

Älysin tänään yhen jutun. Mun yks kaveri on todella raivostuttava. Kerroin sille syksyllä, että oon tosi väsyny enkä jaksa tapella yms. Se oli sillon kauheen ymmärtäväinen ja sano että se ei enää oo mulle enää ilkee tms. No, kestihän sitä pari päivää ja sitten se unohti sen. Nykyään se käyttäytyy vielä pahemmin. Jos meillä on vaikka enkkua ja lausun jonkun sanan vähänki väärin niin se on heti kommentoimassa "Ei se tolleen mee". Alan muutenkin menettää otetta mun kavereista. Kaveriporukka, jossa oon ollut jo melkeen 8 vuotta. Onhan siinä toki vaihtunut porukkaa mennen tullen, mutta kuitenkin. Musta tuntuu, että en kuulu siihen enää. En pääse sisään toiseen kaveriporukkaani, koska he ovat niin tiivisti yhdessä. Tai sitten mä olen vain huono, enkä mä edes yritä. Ja kohta, mä olen ihan yksin itseni kanssa. Jes?

Äh, ei tästä kirjottamisesta tuu taaskaan mitään. Mä meen nukkumaan.

Töitä

Oon puuhaillut koko viikonlopun jotain. Kerrankin sain jotain aikaseks. Perjantaina en kyllä tehnyt mitään, mutta eilen pestiin koko talon lattiat ja siivottiin. Myöhemmin illalla oli vielä harkat. Tänään heräsin jo 9.30. Söin aamupalan ja lähdin harkkoihin. Harkkojen jälkeen tein lihaskuntoo ja läksyt. Nyt otan rennosti nää muutamat tunnit mitä on jäljellä tästä viikonlopusta ja huomenna aloitan selviytymisen viimisestä kouluviikosta ennen lomaa.

Mua pelottaa aloittaa uusi vuosi. Kun ajattelen ensi vuotta, sykkeeni nousee. En tajua.. Ehkä pelkään niin paljon epäonnistumista. Entä jos ensi vuosi on samallainen kuin tämä vuosi? Tai pahempi? Yritän tehdä ensi vuodesta paremman vuoden. Paljon paremman. Haluan elää kunnolla. Iloita elämästä. Olla onnellinen. Ja mä aijon tehdä työtä sen eteen.

Bored of being bored

Mä arvasin tän. Eilen mulla oli hyvä fiilis. Silloin oli taas päivä, jolloin näin valon. Tänään en. Mä oon vangittu mun huoneeseen. Rikon itselleni aseittamiani tavoitteita oikein kunnolla. Ajattelen vain että paskat niistä. Makaan sängylläni ja mussutan pullaa. Oi kyllä, mä syön pullaa vaikka en edes saisi. Mä oon niin huono hallitsemaan itseäni. Mua on väsyttänyt taas koko päivän vaikka nukuin yöllä varmaan 7 tuntia. Huoneeni on taas kuin kaatopaikka. En pysty siivoamaan, eikä mulla ole mitään tekemistä.

Nyt odotan kaverini soittoa, jotta pääsen keksimään taas tekosyitä. Hän pyysi mua sinne yöksi. En kehtaa olla menemättä, mutta mä tiedän että soiton tullessa mä kieltäydyn. Oon huono ystävä. Mä oon niin laiska. Oikeesti, mä inhoan tätä. En saa tehtyä mitään hyödyllistä. Tämänkin ajan voisin käyttää vaikka lenkkeilyyn, mutta ehei, enhän mä nyt itseäni lenkille saa. Helvetin laiskimus. 

Miksi eilinen fiilis lähti pois? Silloin oli niin hyvä olla..

"Ymmärräthän varmasti

että täs on kaikki

mihin tuun koskaan pystymään

Tekemällä musta ei saa

mitään parempaa,

jalompaa

Ymmärräthän sen

että näit jo melkein koko kuvan

ja tulet ehkä pettymään

Varmistin vain

kun vieläkin me tässä seisotaan..."

Irina - Koko kuva 

// Lisäsin tohon tekstin alapuolelle sellasia toimintoja, niistä saa sitte painella! Ja se olisi myös toivottua. 

Urheilijako

Mulle kuuluu tällä hetkellä ihan hyvää. Ei mulla mitenkään loistavasti mene, mutta en mä itkekkään. Tällä viikolla ei ole juuri tapahtunut mitään, paitsi että huomasin hyvän kaverini viillelleen. Ja sen huomasi liian moni muukin, mutta en voinut olla kysymättä niistä häneltä. En voinut. Oikeastaan hän itse näytti ne mulle, kun huomasi mun nähneen ne. Syyksi kaverini sanoi, että hänen expoikaystävä kertoi hänelle pettäneensä häntä, kun he seurustelivat. Kaverillani oli ollut sen uutisen jälkeen niin kamala olo ja päätyi viiltelyyn. Ja tuo oli muuten ensimmäinen kerta häneltä. Mä en jotenkin usko sitä, että se jätkä olis pettäny mun kaveria. Se haluu vaan satuttaa. En kyllä halua puollustella sitä jätkää mitenkään, koska se ei todellakaan kuulu mun suosikkilistalle. Ennemminkin ihnokkilistalle. Toivon todella, että tolle viiltelylle ei ole mitään muuta syytä... Mutta eihän sitä voi koskaan tietää.

Mitä ikinä teetkään tuun aina oleen sun tukenas♥

Toinen asia mitä olen miettinyt on mun "urheilijanura". Meillä oli palaveri muutama päivä sitten ja silloin mä heräsin oikeasti. Jos mä haluan ns. huippu-urheilijaksi, mun pitää oikeasti ruveta tekemään töitä. Mun liikuntatunti määrät on monta kertaa liian alhaiset. Mä tavallaan haluaisin olla kunnon urheilija, mutta toisaalta en.. 1) Suomessa naisurheilijoilla ei ole todellakaan hyvä palkka, eli pitäisi muuttaa ulkomaille (mistä mä oon aina haaveillut, mutta tämä ei tule varmaan koskaan toteutumaan syistä joita on liian monta). 2. Yksikin loukkaantuminen voi pilata koko uran, eikä sitten olisi enää mitään ajatustakaan mitä tekee. 3. En ole varma onko musta siihen. 4. Kunnosta pitäisi pitää koko ajan hirmu hyvää huolta ja pitäisi miettiä aina mitä syö ja milloin syö. 5. Se homma on perhanan rankkaa. Joten, ehkä musta ei tule ammattiurheilijaa.. Voihan sitä muuten vaan urheilla!

Mä ootan niin paljon joulua ja kesää! Ens viikolla on vielä 3 koetta ja sitten pääsee lomalle, jota oon oottanut jo kauan. Nyt hyvillä mielin nukkumaan.

Miksi

Mä en jaksa. Onko elämä tälläistä joka päivä? Mä en halua elää enää. Mä en halua apua, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Mun elämä on jo pilalla, eikä sitä enää saa paremmaksi. Mä haluan vain pois täältä. Pois, kauas pois. Mä en kestä enää tätä tuskaa. Makaan vain huoneeni lattialla ja tuijotan tyhjyyteen. Mun mieleen ei tuu mitään järkeviä ajatuksia. Mun kädet vapisee. Nyt mä tein sen päätöksen: Mä oon tän vuoden vielä loppuun asti nätisti. Ens vuonna mä rupeen oikeesti hulluksi. Leikkaan käteni irti. Ajan kaljuksi ja tatuoin koko pään täyteen pääkalloja. Jep....

Tekee mieli heittää tää kone seinään ja huutaa niin kovaa että kurkkuun sattuu. Haluun paeta tonne pakkaseen. Hautautua kylmään lumeen ja jäädä sinne paleltumaan. MIKSI MUN PITÄÄ ELÄÄ!!!

Sori ihan hirveesti tää, mutta mä en kestänyt enää.

Onko tää ees normaalia? Edes millään asteikolla?

Ristiriitaiset tunteet

Haluan takaisin lauantaihin. Olin silloin niin täynnä toivoa ja iloa. Silloin mulla oli tunne että mä haluan elää. Haluan kuolla onnellisena ja tyytyväisenä elämään. Ne tunteet ovat hieman ristiriitaisia tähän hetkisiin. - Nyt mä tahdon aloittaa kaiken alusta. Mun elämä on pilalla. Mä oon itse pilannut sen.

En tiedä mitä mun pitäisi tehdä. Haluan tehdä päätöksen ennen uutta vuotta. Pyrin siihen, että ensi vuosi olisi parempi. Tein listan mitä haluan muuttaa itsessäni ja elämässäni. Yksi niistä on se, että vähennän koneella oloaikaani. Ja olen nyt siinä rajalla että kone pitäisi sulkea tältä päivältä tai muuten joudun taas rankaisemaan itseäni. Tahtoisin niin kovasti toteuttaa ne kaikki mahdollisimman nopeasti, mutta jos nyt lähden kiirehtimään... Mä luultavasti painun entistä alemmaksi.

Tunnen kuinka tuttu väsymyksen ja tuskan tunne alkaa taas painaa mua niskasta. Mä tunnen ne. Tekee mieli tarttua niihin ja viskata suorinta tietä helvettiin, mutta mä en saa niistä otetta. Ne on koko ajan 1-0 voitolla. Mä en saa tehtyä sitä ratkaisevaa liikettä millä ne sais pois mun päältä.

Mä haluan aloittaa kaiken alusta, koko elämän.

 Nyt mulla on hirvee hinku kirjottaa tänne kaikista asioista, mutta en siltikään tiedä miten voisin muotoilla ne ymmärrettäviksi. Onko teillä jotain ideoita mistä voisin kirjoittaa? Tai kysykää jotain!


Ihan niinku tätä edes lukis kukaan, luuletko että ketään kiinnostaa tämmöne valitus, idiootti.

Tyhjä tulevaisuus

Olen yrittänyt kirjoittaa tänne jo muutamana päivänä, mutta niistä yrityksistä ei ole tullut mitään ja olen sulkenut tietokoneen turhautuneena. En osaa edes kirjoittaa enää. Sanat eivät enää muodosta lauseita päässäni. Se vain surisee tyhjyyttä. Se ei ole normaalia. Yleensä siellä on niin paljon asioita, että en saa mistään ajatuksesta kiinni hetkeksikään kun toinen jo tulee. Nyt en voi edes ajatella asioita, vaikka haluaisin. Havahdun tuijottamasta asioita yhä uudelleen ja uudelleen. Varsinkin tällä viikolla.

En osaa sanoa mitä mulle kuuluu. Hyvää vai huonoa? Tuskin kauhean hyvää, mutta ei muistaakseni hirveän huonoakaan. Koulussa oli eilen itsenäisyyspäiväntanssiaiset. Silloin mua ahdisti. Ahdisti todella paljon. En edes osaa kuvitella sitä tunnetta enää. Muistan kuitenkin kuinka mun teki mieli paeta vessaan ja viiltää. En tanssinut mitään muuta kuin ne pakolliset tanssit. Katselin vain kun muut tanssivat ja pitivät hauskaa. Mulla oli niin yksinäinen olo, vaikka kokoajan joku mun kavereista oli mun vierellä. Mä vain katsoin tanssijoita ja ajattelin että miksi mä en ole tuolla. Koska mä oon niin säälittävä. Koska mä en ole tarpeeksi hyvä kuuluakseni tonne. Koska mä en kuulu tohon porukkaan. Koska mua pidettäis outona jos mä menisin sinne. Koska mä nolaisin itteni. Odotin vain että pääsisin kotiin. Tanssiaiset alkoivat klo 12 ja loppuivat klo 18. Mä menin sieltä suoraan kotiin, söin, vaihdoin vaatteet ja lähdin harkkoihin.

Musta tuntuu, että mulla ei ole tulevaisuutta. Musta ei tule urheilijaa. Mä en kehity enää. Tuntuu kuin kaikki mitä oon joskus oppinut vietäisiin pois. En osaa enää mitään. Kaikki muut menevät ohi ja olen pohjalla. Mä olen se jota kukaan ei kohta halua joukkueeseensa, se jonka eteen muiden pitää tehdä töitä. En haluaisi lopettaa urheilua, mutta onko toista vaihtoehtoa jos mä oon vaan haitaksi? Musta ei ole opiskelijaksi. En jaksa enää panostaa kouluun. Mä en jaksa lukea. Voi olla, että olin joskus hyvä koulussa, mutta sitä en todellakaan ole enää. Tekee mieli lintsata koko loppu vuosi, hillua kaupungilla koko yö ja tehdä kaikkea hullua. Kokeilla kaikkea uutta. Mutta mä tiedän, että mä en voi.


Mä haluan pois täältä. Tää ei oo mun paikka. Päästäkää mut jo pois, mä opin jo läksyni.

Ps. Mä viilsin eilen. Mä viilsin eilen illalla. Mä viilsin eilen illalla mun olkapäähän.

Joulukuu

Jep, nyt on se mun odottama joulukuu. Ja mulla ei ole vieläkään mitään ideaa jatkosta.

Mun elämä noudattaa aina tätä samaa helvetin kaavaa. Siihen ei tuu koskaan mitään muutoksia. Kuinka joku jaksaa elää? Eläminen on niin tylsää. Tää on tuskaa. Tai ehkä mä oon niin huono ihminen, että mä oon ansainnut tälläisen elämän? Olis parempi jos en olis ikinä syntynytkään. Silloin mä en olis ikinä joutunut kärsimään tätä helvettiä. Mulla ei ole mitään syytä elää. Mulla ei ole tulevaisuutta. En jaksa miettiä eteenpäin. Mulla ei ole mitään energianlähdettä. Mä en saa sitä mistään. Seinät vaan jatkaa kallistumistaan mun päälle, joku päivä mä jään totaallisesti niiden vangiksi. Mä haluisin viiltää niin syvälle ja huutaa. Huutaa tää helvetti pois mun ympäriltä. Mä en voi. Mä en voi tehdä niin. Ehkä mä vielä joku päivä. Ehkä myös joku päivä oon onnellinen ja voin sanoa että pidän elämästäni. Mutta nyt, se on mahdotonta.

Tekee mieli viiltää niin syvälle. Inhoan itseäni. Vuotta 2012 on enää jäljellä tämä kuukausi, mutta tuntuu kuin siitä olisi mennyt ehkä kolme kuukautta. Mihin kaikki aika on mennyt? Kaverini pyysi minua tänään yöksi kotiinsa. En mennyt. Mä keksin taas yhden tekosyyn. Miksi mun pitää aina pilata kaikki? Mua pelotti, että se näkisi mun jalan. Mä luulen, että se huomas mun käden jäljet silloin kun ne oli "uudet". Mutta jalka ei voi olla ainut syy miksi en mennyt. Mä oon vaan niin huono ystävä.

Mä oon tuhlannut mun elämästä niin paljon aikaa tälläseen säälittävään valittamiseen. Onko mulla enää aikaa elää, onko taisteleminen turhaa? Tää taistelu vie niin paljon aikaa vielä tulevaisuudessakin. Mä tiedän että ei tämä tästä viikoissa muutu, koska olen kokeillut. Mä en jaksa aloittaa enää uutta vuotta. Tää vuosi on ollut niin kamala. Onko ensi vuosi vielä kamalampi? Tuskin ainakaan yhtään helpompikaan. Mä en jaksa edes ajatella. Ehkä olisi parempi jos mä lähtisin nyt, niin ei tarvitsisi enää ajatella, eikä herätä aamuisin kouluun. Voisi vain nukkua. Mä en jaksa elää. Mä oon niin kyllästynyt tähän. Ja niin, taas mä hoen tätä samaa juttua. Oon niin säälittävä. Sori tää valitus.

PS. Kiitos teille kahdelle uudelle lukijalle♥ Ja tervetuloa! (: