Unohtuneet anteeksipyynnöt

Miksi musta tuli tälläinen? Milloin musta tuli tälläinen? Kuka päätti että musta tuli tälläinen? Miksi mun mielipidettä ei koskaan kysytty? Miten kaikki alkoi? Milloin tämä loppuu? Mitä tämä edes tarkalleen on? Miksi mä en keksi vastausta? Milloin mä saan ne vastaukset? Ehkä huomenna, tai viikon päästä. Ehkä siihen menee vuosia, tai en saa niitä koskaan.

En jaksa kuunneella tota huutoa enää. Mä haluun muuttaa pois täältä. Se syyttää meitä kaikesta. Se on ite niin helvetin täydellinen. Se pakottaa lähtemään mökille lähes joka viikonloppu. Se valittaa mulle jos mulla on laskenut joku numero mun todistuksessa. Se ei tajua kuinka paljon mä yritän pitää ne hyvinä. Oon aina yrittänyt. Sen mielestä maailmassa on vain yksi oikea mielipide, ja se on sen oma. Kaikki muut mielipiteet on täyttä paskaa. Kaikkien muiden asiat on turhia, ne on haittaa. Sitten se valittaa kuinka se joutuu ostamaan kaiken. Anteeks mitä? Mä joudun säästämään mun synttäri- ja joululahjarahat uusiin kenkiin, takkeihin, kaikkeen. Mihin muuhun mulla edes jäis enää varaa? Kyllä mä tiedän että mun harrastus on kallis, mutta ei se koskaan ole valittanut siitä. Ja katsotaan vaan, se valittaa parin vuoden päästä mulle kun en ole säästänyt rahaa. Miten olisin?

Se ei ymmärrä kuinka paljon se on satuttanut mua vuosien aikana. Se luulee, että mä en ymmärtänyt kaikkia sanoja mitä se aikoinaan lauko äitille. Se luulee että jokaisesta virheestä pitää huutaa ja rangaista. Se luulee, että niin asiat korjaantuvat. Enään mä en edes odota, että se tulisi pyytämään anteeksi, koska mä tiedän että niin ei tapahdu. Mutta mä toivon, että se joskus heräisi ja pyytäisi anteeks. Edes kerran. Ja "se" on iskä.

Take a snickers.

Tänään oli surkea päivä. Mun piti mennä mun kaverin luokse, mutta keksin taas jonkun tekosyyn. En oikeasti vain jaksanut pyöräillä. Pilaan kaikki kaverisuhteeni. Mulla ei ole kohta enää ketään. Hitto miten mä vihaan itseäni. Tekee mieli viillellä. Tekee mieli itkeä. Oon ihan sekaisin. Pitäisi lukea kokeisiin, tehdä projekti loppuun, tehdä läksyjä, siivota ja vaikka mitä. Sä et pysty. Kohta on joulukuu, enkä tiedä vieläkään mitä teen itselleni. Musta tuntuu että musta itsestäni ei ole päättämään siitä enää. En jaksa jatkaa näin. Mulla on vielä liian monta vuotta edessä. Mutta musta ei ole toiseksi ihmiseksi. Mulla ei ole energiaa muuttumaan. Mä haluun pois.