Veriset muistot

Mulla ei ole mitään muistikuvaa eilisestä illasta. Paitsi se, että mä viiltelin. Muistan myös kuinka paljon valutin verta, eikä se sattunut. Ei ollenkaan. Nyt mun kädessä on kolme viiltoa muistuttamassa mua koko ajan tapahtuneesta ja jalassa komeilee teksti I hate my life ja niiden alla kaksi viiltoa. Jäljet ovat kirkkaan punaiset, hyppivät silmilleni. Sokeuttavat näköni. Mua pelottaa, että joku huomaa ne. Käden jäljet pystyin peittämään lähes huomaamattomaksi, mutta jalan jäljet ovat isommat ja syvemmät. Mulla on tänään vielä harkat ja me käytetään aina shortseja.. Toivottavasti ne jalkojen jäljet eivät kauheasti vilku. Miksi mun piti mennä tekemään niin? Mikä muhun meni? Miksi en pysäyttänyt itseäni? Taas kysymyksiä, joihin en saa vastausta. Vihaan tätä, vihaan itseäni. Olen niin tyhmä. Tyhmätyhmätyhmätyhmätyhmä.